Minä: "Tiedätkö mitä?"
Tyttö: "No mitä?"
Minä: "Nyt kun me ollaan tässä keskusteltu tovi, niin minulle on tullut sellainen olo, että sinä olet aivan ihana ihminen"
Tyttö: "Ai jaa?" (tyttö hieman yllättyneenä naurahti, todella vahvan alakulon jälkeen )
Minä: " Ja minä haluan sanoa sinulle, että vaikka sinusta tuntuu, että kukaan sinun ympärilläsi ei pidä sinusta, niin minä pidän sinusta aivan valtavan paljon. Minusta sinä olet ihana ihminen ja uskotko, että jos voisin ottaa edes osan sinun taakastasi harteilleni, niin tekisin sen aivan heti ilman epäröintiä. Keventäisin tuota sinun raskasta taakkaasi niin, että sinun olisi helpompi elää."
Tyttö: " Ai oikeesti?" (ja taas pieni hämmentynyt naurahdus)
Minä: " Kyllä, tekisin sen hetkeäkään miettimättä."
Minusta aidosti tuntuu, että tämän pienen hetken ajan minä sain sydänyhteyden tuohon tyttöön. Se, että hän oli niin hämmentyneen yllättynyt siitä, että joku kutsui häntä ihanaksi sai minut ajattelemaan, että koskahan hän on viimeksi kuullut jonkun näin sanovan. Miten helposti sen pienen rakastavan huomautuksen sanomisen unohtaakaan: Sinä olet minun mielestäni ihana, olet minulle tärkeä Ü
Tuolla tytöllä oli hyvin vakavia lukkoja, mutta se, että sain hänet muutaman kerran ihan pienesti naurahtamaan, melkein sulatti sydämeni niille paikoilleen. Nämä ovat niitä hyvin ihania ja syvästi palkitsevia kohtaamisia. Kaikkea hyvää tuolle tytölle tästä eteenpäinkin, enkelit varmasti ahkeroivat kovasti hänen vierellään!
Muistakaa sanoa ihmisille, että he ovat tärkeitä, joka ikinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti